Valmennuksen antia

Ravintovalmennuksen virallinen osuus alkaa lähetä loppuaan ja kohta on aika lähteä kokeilemaan omia siipiään eväinä repullinen ohjeita ja hurja määrä uusia ideoita. Siispä onkin hyvä hetki keräillä ajatuksia, mitä muutaman viikon pituinen verkkovalmennus on herättänyt.

Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen, että mihin tahansa projektiin lähtiessä, oli kyseessä treeni, ruoka tai joku muu, on hyvä miettiä paria asiaa. Miksi lähden mukaan, mitkä ovat syyt? Miksi haluan liikkua? Miksi haluan syödä terveellisesti? Joku saattaa nyt ajatella, että eikös tuo nyt ole ihan loogista, jopa itsestään selvää. Kuitenkin jo viimeisen vuoden aikana erilaisissa jutuissa mukana olleena, on välillä käynyt mielessä joidenkin ihmisten vaikuttimet. Kropasta halutaan kiristää löysiä kohtia, mutta ohjeet saadessa on kommenttina että ”en mä kyllä pysty elämään noin, että saan syödä suklaata vain noin vähän” ja ”en mä tykkää siitä ja siitä liikkeestä”. Kaikki myös tunnutaan haluavan ”mulle, kaikki, heti, tässä ja nyt”. Kesäkuntoon pitää päästä kahdessa kuukaudessa, vaikka painoa olisi pudotettavana reilustikin ja lenkkitossut eivät ole nähneet ulkoilmaa….niin ties milloin viimeksi. Ja sitten on se porukka, missä noudatetaan jotakin dieettiä, koska viimeisimmän muotilehden sivuilla oli kerrottu, että se on nyt sitä ”kuuminta hottia” maailmalla. Hei haloo!

Kesäksi kuntoon kahden kuukauden projektia en väheksy, jos haluaa ajatella niin, että sillä otetaan hyvä startti koko elämän läpi kestäviin muutoksiin ja pysyvään elämäntapaan, niin liikkumisen kuin syömisen suhteen. Pääsääntöisen syömiseen etsin juurikin sitä pysyvyyttä. Ei tarvitse olla herkuitta, mutta ei myöskään mättää sokeria yhtenä päivänä kuukaudessa kasapäin.

Mielestäni myöskään mihinkään tällaiseen juttuun lähteminen ei oikeasti johda mihinkään, elleivät syyt ja tavoitteet löydy sieltä ihan ikioman pääkopan sisältä, omien ajatusten, tuntemusten ja johtopäätösten pohjalta. Ulkonäöllinen syy voi olla se alkuun laittava voima, mutta itse tarvitsen myös muita motivaattoreita, esim. sen hyvänolontunteen liikunnasta ja että koko keho voi paremmin. En sano, että syömiset ja treenaamiset ovat itselleni aina helppoa kauraa ja että aina on kivaa ja että ikinä ei tee herkkuja mieli ja että en ikinä itse sorru siihen suklaaseen ja etten ikinä itse haluaisi tuloksia nyt heti... Mutta lähtökohta on ollut se, että teen asioita juuri itseni vuoksi ja itseäni varten. Ja se ilo tekemiseen tai tekemättä jättämiseen tulee myös tätä kautta. Näihin ajatuksiin pyrin palauttamaan itseni, kun tuntuu hankalalta tai haastavalta. Terveelliset elämäntavat lisäävät kokonaisvaltaista hyvinvointia ja tätä kautta olen energisempi, iloisempi ja positiivisuus auttaa taas näkemään kaikki mahtavat ympärillä olevat mahdollisuudet.

On sitten kyseessä verkkovalmennus tai ihan se perinteisesti kasvotusten tapahtuva, on minulle tärkeää tutustua palveluntarjoajaan/valmentajaan. Millainen tausta ohjaajalla on? Mitä hän tekee työkseen? Onko ohjaaja suuntautunut itse johonkin tiettyyn ruokavalioon, esimerkiksi vaikka ohjaaja itse olisi kasvissyöjä, tulee hänellä olla osaamista ohjeistaa myös ei kasvissyöjiä, ilman käännyttämisyrityksiä. Näyttääkö ohjaaja itse hyvinvoivalta? Itse arvostan myös henkilöä, jolla on monipuolista liikuntataustaa. Jos minulla olisi tavoitteena osallistua esimerkiksi jonkin tietyn lajin kilpailuun, niin tietysti etsisin ohjaajaksi sellaisen, jolla on kokemusta myös kilpailupuolelta. Kyselemällä ja haastattelemalla saan tietoa, jonka perusteella voin tehdä valinnan.

Oman valmennukseni alkaessa huomioin heti seuraavaa: minulta kysyttiin mahdollisista sairauksista, allergioista yms. terveyteen liittyvistä asioista ja keskustelussa kävi myös ilmi, että jos on ohjeita lääkäriltä ja/tai ravitsemusterapeutilta ruokailuun liittyen, niin niistä pitää mainita ja ohjeita on syytä noudattaa ja mahdollisesta halukkuudesta/kiinnostuksesta kokeilla muutoksia tulee ehdottomasti konsultoida ensin ohjeet antanutta lääkäriä. En tiedä, onko tämä ihan tyypillistä. Mielestäni pitäisi olla! Kokemuksesta voin sanoa, että näin ei ole ollut kaikkialla. Jos ryhmäläisiltä tuli kysymyksiä jonkun tuotteen suhteen, valmentaja myös etsi tietoa kyseisestä tuotteesta. Minullekin siis etsittiin tietoa ja selvitettiin asioita tarvittaessa. Ja vielä täsmennyksenä, että vaikka itse olen keskittynyt valmennuksen osalta postailussa enemmän ruokapuoleen, niin valmennuksessa sai myös vinkkejä liikkumiseen sekä kehon ja mielen rauhoittumiseen.

Valmennuksessa onnistui hyvin vuorovaikutteisuus, esimerkiksi ryhmäläiset pistettiin itse miettimään ja oivaltamaan asioita eli kaikkea ei syötetty valmiiksi pureskeltuna. Mukavan fiiliksen antoi myös se, että jos ryhmäläisellä oli ongelma koskien syömistä, liikuntaa tai vaikkapa rauhoittumista niin ei keskitytty ongelman murehtimiseen ja siitä jauhamiseen, vaan asiaan alettiin oikeasti hakea ratkaisua. Tällainen tyyli ohjaa kohdistamaan ajattelua myönteiseen suuntaan ja kaikkihan sen tietävät, että positiivinen mieli on yhtä kuin hyvinvoiva keho tai ainakin lähellä sitä.

Tällainen verkkopohjainen valmennus sopii mielestäni henkilölle, joka on itse luonteeltaan aktiivinen. Osallistujalla tulee olla motivaatiota toimia ohjeistuksen mukaan; toimittaa pyydettyjä materiaaleja ja suorittaa annettuja tehtäviä. Valmennuksesta saa myös enemmän irti, kun kyselee erilaisista vaihtoehdoista ja ylipäätänsä keskustelee, niin ohjaajan kuin muiden ryhmäläisten kanssa. Itse oma-aloitteisena tyyppinä lähdin kokeilemaan ja soveltamaan annetuista ohjeista ja ideoista, välillä erehdyksen kautta oppien ja välillä taas mahtavia onnistumisen tunteita kokien.

Jos kyseessä on henkilö, joka kaipaa asioiden käymistä läpi enemmän kasvotusten ja ylipäätänsä kokee tarvitsevansa jatkuvampaa valvontaa, on pt-tyyppinen ratkaisu varmasti toimivampi.

Olen jo aiemmin kertonut valmennuksen kautta saamiani positiivia asioita. Tässä niitä vielä lisää. Ruokakaappi sai täydennystä ja tutuksi ovat tulleet mm. chia-siemenet, psyllium, mulperit, lakritsijuurijauhe, joista jälkimmäinen on aika herkkua, tosin käyttöä pitää kehitellä lisää :) Reseptivarastoon kerääntyi muutama uusi ja jo kokeilussakin ollut versio ja sen verran uskallan sanoa, että kyseiset tuotokset kelpaavat muillekin, kuin esimerkiksi gluteenia karttaville tai sokeria vähentävälle. Olkoon tästä esimerkkinä epäilijöille samassa taloudessa asustava 100 kiloinen, 2-metrinen treenaava äijänköriläs, joka onnistuneesti tyhjensi vastaleivotut gluteenittomat ja hiivattomat sämpylät korista alta aikayksikön. Vakuuttiko? :) Uusia ideoita houkuttelevien ruoka-annosten tekemiseen, vaikka raaka-aineina olisi ne tylsät porkkanat. Ylipäätänsä tiedon määrä kasvoi valtavasti. Ruokailun suhteen tarttui myös mieleeni ohje, joka yksinkertaisuudessaan kuuluu sanalla ”rentous”. Vaikka välillä joutuukin soveltamaan, niin ei mennä silti otsa kurtussa. Toki se rentouskin oppiessa lisää ja asioiden tullessa automaattiseksi tulee helpommin.

Ruoan lisäksi sain hyviä vinkkejä niin kehon kuin mielen rentouttamiseen. Jo viikon sisällä unen laatu parani selvästi ja valveilla pyörimiset vähenivät. Olen onnistunut myös pysyttelemään poissa arki-iltaisin kello 22:00 jälkeen koneelta…. vaikka pakko myöntää, että välillä on ollut kiusaus suuri :)

Liikunnan suhteen uteliaisuutta on kutitellut yksi minulle uusi laji: acroyoga. Hieman tuntumaa on nyt otettu kotioloissa ja voin näin ensivaikutelmana sanoa että aika jännää! :)

Kaiken kaikkiaan olen saanut hurjasti sitä kaivattua motivaatiota ja inspiraatiota matkan jatkoa ajatellen. Pääkoppaan on myös palannut se hieman kadoksissa ollut ajatus, että kaikesta ei tarvitse kieltäytyä, mutta minä itse tiedän mikä tekee hyvää ja mikä huonoa. Ja niistä ajatuksista ei tarvitse muiden läsnäollessa kokea huonoa omaatuntoa.

Onko tasapaino ruokailun ja rauhoittumisen suhteen saavutettu? Ei vielä, mutta oikeassa suunnassa mennään nyt :)

Mukavaa ja mansikanmakuista Vappua kaikille, kuplilla tai ilman! :)