Rakas päiväkirja…

”Maanantai 6.4 kl. 9.00, puuroa, jogurttia, mustikoita. Nälän aste hirmuinen, olo muuten väsynyt….” Täällä on taas palattu päiväkirjan kirjoittelun pariin. Tosin tällä kertaa raapustuksen kohteena ei ole ne teiniaikaiset ihastukset, vaan pohdinnan aihe on niinkin eksoottinen kuin syödyt ruoat, päivän fiilikset ja oireet. Ruokapäiväkirjan pitäminen on muuten aika jännä juttu; kirjattujen asioiden kautta tilanne todella realisoituu, kun sitä tajuaa esimerkiksi, kuinka helposti sitä heilahtaakaan jokin pieni herkku suuaukosta sisuksiin tuosta noin vaan. Toisaalta, kun tietää joutuvansa kirjaamaan asiat, niin käden kurkottaessa namipussille, sitä havahtuukin miettimään, onko tarve vain napostella ja jos näin on niin miksi, vai olisiko syytä syödä jotakin ihan terveellistä ja nälän kurinan paremmin hiljentävää tavaraa. Toki tässä kohtaa voi joku lukija miettiä, että noh, tarvitseeko sitä nyt sitten olla NIIN rehellinen… Myönnettäköön, samainen ajatus vilahti sekunnin murto-osan myös allekirjoittaneen päässä, mutta sitten se järjen ääni muistutti, että eikös tähän valmennukseen lähdetty juurikin selvittämään, että mikäs ihme ja kumma vatsan tasapainoa heilauttelee.

Ensimmäinen viikko on siis vierähtänyt ruokailuja kirjatessa ja palautteita sekä ohjeita tutkiessa ja soveltaessa. Omalta osaltani tämä on tarkoittanut mm. maitotuotteiden korvaamista laktoosittomilla tuotteilla ja osittain myös vaihtamista muihin valmisteisiin, joista esimerkkinä mainittakoon makeuttamaton riisimaito. Tässä kohtaa on pakko jakaa oma aamuherkun resepti: blenderiin banaania, raakakaakaota ja riisimaitoa, surrur ja voilà, maistuva herkku on valmis nautittavaksi!

Mutta oih ja voih, on tässä koettu myös luopumisen tuskan hetkiä… Television tehokas mainoskampanja tavoitti ainakin yhden kohteen, minut. Huomioni varasti, ei niinkään pääkohde juusto, vaan sivuroolin onnistuneesti suorittanut ruisleipä. Silloin se iski, järjetön himo, listalta pudonneeseen leipään. Tuore, hyvältä tuoksuva, hieman suolanmakuinen leipä…  Ai että sorruinko? No en, vaikka hieman itsekseni narisinkin. Summa summarum, kaava on mennyt kutakuinkin niin, että kun jääkaapin hyllyltä jotakin tiputetaan pois, niin jotakin uutta mukavaa tulee tilalle ja samalla mahdolliset harmituksen tuntemukset ovat vaihtuneet innostukseen ja esimerkiksi uusien reseptien kokeiluun.

Motivaatiota on minulle tuonut ohjaajan palautteen anto; palaute on tullut nopeasti ja tarjottu on useita erilaisia vaihtoehtoja ja ratkaisumalleja. Valmennuksessa on myös ainakin vielä tässä vaiheessa ollut esillä selvästi se, että ruoasta todellakin saa nauttia! Esimerkkiehdotuksina annettujen reseptien annokset ovat herkullisen maun lisäksi tarjonneet myös silmänruokaa kauniilla väreillä. Uuden informaation määrä jo näin lyhyessä ajassa on ollut valtava ja olenkin tyytyväinen, että itsellä oli ennestään jonkinlaiset perusteet, esimerkiksi ruokailujen rytmittämisen suhteen, hallussa, joten nyt saa keskittyä pureskelemaan tehokkaammin yksityiskohtaisempaa nippelitietoa. Tässähän siis vatsan hyvää vointia tavoitellessa tulee treenattua myös aivolihaksia :)

Nautinnollista loppuviikkoa kaikille! :)

Kuvassa uusi ihastukseni, Pukka-sarjan lemon&mandarin kofeiiniton tee. Jo pakkauksen väri ilahduttaa ja tuoksu hemmottelee makunystyröitä :)