Anette Palssa, Terveystalon ravitsemusterapeutti
Taloussanomien kumppaniblogissa 1.4.2015, otsikoi aiheensa osuvasti: ”Milloin
syömisestä tuli niin vaikeaa?”
Kieltämättä itselläkin käynyt samainen kysymys
mielessä yhden jos sun toisenkin kerran, kun päivällä syöty lounas on saanut
suolistossa aikaan nipistelypuuskan tai iltapalan jälkeen on vatsa turvonnut
palloksi ja yö on mennyt kävellessä ja teetä hörppiessä ja monenlaisia
poppakonsteja tukalaan oloon helpotusta hakien.
Mitä tulee erilaisiin ruoka-aineisiin, meillä on
aivan valtava määrä tarjontaa. Tuntuu, että lähes liikaakin. Hedelmiä on niistä kotimaisista
omenoista aina eksoottisempiin ja herkullisiin tuontitavaroihin asti.
Vihannestiskillä voit poimia pussiin multaiset porkkanat. Leipähyllyt notkuvat
mitä erilaisempaa pakettia ja pussukkaa. Kalatiskiltä saat tuoretta kalaa, jopa
reseptin kera kotiin vietäväksi. Ja jollei itse jaksa ruokaa laittaa, niin
tarjolla on lukuisia ravintoloita. Näin äkkiseltään mietittynä, ei syynä pitäisi siis olla tarjonnan puute.
Jokaisella on varmaan esittää teoriansa syömisen
vaikeuteen, mutta itse perustelin asiaa seuraavasti: ”Ei mulla ole aikaa syödä
päivällä ja olen ennenkin pärjännyt niin, että napostelen rasiasta pähkinöitä
ja hedelmäpalasia. Ja sitten kun jotkut ruoka-aineet eivät sovi, on IHAN KAMALA TYÖ etsiä niille korvaavia vaihtoehtoja.” Kun mietin vastaustani uudelleen,
nousee nolostuksen puna poskille. Eihän nuo ole syitä, vaan selityksiä!
Tekosyitä!
Palaanpa siis edellisen postaukseni yhteen
aiheeseen, rauhoittumiseen. Itse olen nyt opetellut taas tavan aloittaa aamun
aamiaisella. Jos se ei heti herättyä maistu, niin pyöräytän blenderissä maistuvan
smoothien, jonka pyrin nautiskelemaan aamulla pienen tauon aikana. Olen myös
pistänyt kellon soimaan aikaisemmin, jotta keho ehtisi herätä aamutoimien
aikana ja saisin myös näin syötyä aamiaisen ennen töihin menoa. Työpäivän
aikana löytyy varmasti, tai ainakin pitäisi löytyä aikaa ruokatauolle. Ja ei
kotonakaan mikään asia ole NIIN tärkeä, etteikö se voisi odottaa, kunnes olen saanut
ravittua itseni. Ihan rauhassa. Jos minulla on aikaa treenille ja ystävän
näkemiselle, eikö minulla pitäisi olla aikaa myös syömiseen. Ja kokemuksen
mukaan kyllä se kiireessä syöminenkin saa jo oireita aikaiseksi, kun ruokapalat
nielaistaan alas lähes pureskelematta ja ahmimisen seurauksena on tuloksena vain paha olo.
Entäpä sitten tämä ruoka-aineiden sopimattomuus? Kun
lautaselta katoaa jotakin sinne aiemmin kuulunutta, puuttuville osille olisi
kiva saada korvaajia. Nykyisin on olemassa monenlaista ryhmää, joissa ihmiset
potevat samanlaista oireilua kuin minä tai sinä. Tarjolla on myös erilaisia
valmennuksia erilaisissa muodoissa, unohtamatta myöskään muita alan
asiantuntijoita. Siispä alkuun pääsee ja apua kyllä saa, kun sitä vain viitsii
kysyä ja etsiä. Taisinkin jo blogin ensimmäisessä jutussa mainita, että itse
tunnustan olleeni saamaton omien oireiden syiden etsimiselle ja niiden
poistamiselle. Valmennukseen liittymisestä on ollut konkreettisten neuvojen ja
ideoiden lisäksi myös se hyvä puoli, että ryhmässä on herännyt hyviä
keskusteluja ja ylipäätänsä olen saanut hurjasti inspiraatiota etsiä lisää
tietoa. Ehkäpä projekti vaatii hieman omaa viitseliäisyyttä, mutta jos
tuloksena on parempi vointi, niin lienee palkinto tavoittelemisen arvoinen.
Ravintovalmennus on vienyt minua siis pienin askelin
oikeaan suuntaan. Olen oppinut nyt syömään itselleni selkeästi sopivamman
iltapalan ja rauhoittumisharjoittelun myötä on myös nukkuminen parantunut. Olen
myös palauttanut itseni takaisin runsaampaan veden juontiin, joka omalta
osaltaan helpottaa turvottelua. Uudet reseptit ovat tuoneet inspiraatiota kotikeittiöön
ruoan laittoon ja innostusta kokeilla uusia ja erilaisia juttuja. Ruokailun suunnittelusta
on myös hyötyä monella tapaa. Kun ruokaa on valmiina nopeasti saatavilla, on
kiusaus koukata kaupan namihyllyn kautta välipalalla perustellen vähentynyt.
Ruokailun suunnittelu on myös taloudellista, kun voi seurata satokalenteria ja
ostaa sesonkikauden hedelmiä ja vihanneksia edullisemmin.
Seuraava haasteeni liittyykin ruokailuun. Tästä
eteenpäin pyrin pitämään viikossa yhden kasvisruokapäivän :)
Viime sunnuntaina keittiöstä leijaili mitä ihanampi tuoksu, kun tämä kodin hengetär ryhtyi leivontapuuhiin :)
Reseptin herkullisiin gluteenittomiin ja hiivattomiin sämpylöihin löydät täältä:
http://www.vanelja.com/muistio/?note_id=26
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti