Viime vuoden loppua kaihertaneet ja tällekin vuodelle seuranneet stressi ja nukkumattomat yöt aiheuttivat liikunnan määrän radikaalin putoamisen ja huonovointisuuden. Mielen taistellessa tuulessa ja vasta-aallokossa, sitä väkisin ajoittain mietti, että miksi minulla ei ole sellaista tai tällaista asiaa. Voihan kateuden kateus!
Jenny Belitz-Henriksson kirjoitti Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen sivuilla: "Vaikka ystävän tai kollegan arki vaikuttaa olevan kuin kiiltokuvasta, et voi milloinkaan tietää kaikkea toisen elämästä. Tiedät sen, minkä näet ja mikä sinulle kerrotaan." Näinhän se on. Ja näin olIen kadehtiminenkaan ei ole vaivan arvoista vaan itseasiassa täydellinen energiasyöppö. Itse luovuin jo muutama vuosi sitten negatiivisten asioiden raportoimisesta facebook-sivuillani ja muutenkin niiden huutelusta suurempaan ääneen. Toki ystävieni kanssa niistä juttelen, kun tunnen, että tarvitsen tukea ja lohduttavaa olkapäätä. Vaikka omat päivitykseni ovat positiivisia, ei se tarkoita että kaikki olisi koko ajan yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Kivojen asioiden kertomisella, oli se sitten reissuotos tai se uusi materialistinen ihanuus, ei ole tarkoitus herättää kateutta tai antaa kuvaa täydellisestä elämästä, vaan toivon, että saan jollekin hymyn kasvoille hauskalla kuvalla, ehkäpä motivaatiota johonkin asiaan tai herätettyä idean niistä pienistäkin iloista kynttilöineen ja villasukkineen, joista omassa elämässäni osaan nykyään myös nauttia.
Loppuvuosi tapahtumineen ja fiiliksineen sai minut kuitenkin heräämään, että minun tulisi alkaa huomioida täysin puhtaasti ja itsekkäästi myös itseäni, minua. Siispä pitkästä aikaa varailin aikaa kauneushoitolaan aromaterapeuttiseen hierontaan. Kävin hoidattamassa jumiutunutta kroppaa jäsenkorjaajalla, vaikka hinta kieltämättä ensin vähän kirpaisikin. Olin onnekas ja sain lomailla tammikuussa Dubaissa ja nauttia auringosta ja meren suolaisista tyrskyistä, luksus palvelusta ja shoppailla sydämeni kyllyydestä. Vaikka huomioiminen alkoi pintapuolisilla asioilla ja materialla, jotka eivät ole tie ikuiseen onneen, nautin niistä suunnattomasti ja ne olivat kyllä mannaa. Ja hyvä alku. Tiedätkö sen hetken, kun fiilis on taivaissa ja sillä sekunnilla pongahtaa mieleen ajatus, että tämä on liian hyvää ja olenko tämän kaiken arvoinen? Itseni tutkiskelun kautta olen alkanut pikkuhiljaa oivaltamaan, että olen ansainnut niin edellämainitut ihanuudet ja minulla on oikeus saada kaikki muukin hyvä mitä toivelistalla on.
Sain joululahjaksi kirjan; Sisäinen timantti - 365 ajatusta parempaan arkeen. Sieltä tarttui silmään seuraavat sanat: "Ei ole väärin keskittyä itseen ja omiin unelmiin. Kun sinä voit hyvin, ihmiset ympärilläsi voivat hyvin." Miten viisaasti kirjoitettu! Maalaisjärjellä tämä olisi pitänyt itsekin tajuta ja muistaa, mutta hyvä että nipistys käsivarresta tapahtui näinkin.
Ehkäpä siis loppuvuoden harmituksilla ja sillä kiusallisella kateudellakin oli suurempi tarkoitus; herättää minut oivaltamaan jotain suurempaa. Ja mikä voisi olla tärkeämpää, kuin alkaa kohdella oman elämän tärkeintä ihmistä, omaa itseä, paremmin. Pitää huolta, hemmotella, kiittää ja kehua.
Tästä on hyvä palauttaa askeleet kohti omia tavoitteita, toiveita ja unelmia. Lähtien liikkeelle vaikka siitä yöunesta ja liikunnasta :) Tämän tytön ilta on nyt varattu laatuaikaan ihan vaan minulle; äidin kutomat villasukat jalkaan, kuppi lämmintä kaakaota ja Netflixin sarjaihanuudet :)
