Kamalan ihana syksy

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun maristaan loppunutta kesää ja kun sataa ja alkaa olla viileämpää ja ja ja... Kyllä, tunnustan kuuluvani itse siihen ihmisryhmään, joka nauttii enemmän auringosta ja lämmöstä ja tunteesta, kun elämä virtaa niin itsessä kuin ympäröivässä ympäristössä. Mutta mutta... Kun nyt asutaan tällä pallonpuoliskolla ja maassa, jossa ovat ne neljä vuodenaikaa, niin auttaako se nirinä ja narina jotenkin tilannetta.

Viime kirjoituksessa pohdiskelin muuttumista. Siispä tämähän on enemmän kuin oiva tilaisuus tarkastella omaa asennetta ja suhtautumistapaa tähän ihmisiä, osaa vihastuttavaan ja osaa ihastuttavaan vuodenaikaan. Yksi juttu, mikä pompsahti mieleen on se, että kun kesä suorastaan tuuppaa ovesta ulos, olemaan energinen ja touhuamaan kaikenlaista, on nyt hyvä syy vähän rauhoittua. Nyt ei ole "pakko" lähteä ulos, ettei vaan menetä sitä kaunista lämpöistä päivää, joiden määrät täällä ovat vähissä, vaan on lupa kääriytyä sohvan nurkkaan viltin uumeniin, sytyttää kynttilöitä luomaan tunnelmaa ja nauttia lempikirjasta tai mukavasta elokuvasta. On ihan ok nukkua vapaapäivänä aamulla hieman pidempään ja antaa kehon heräillä lämpöisen teekupposen äärellä. Myös se pieni materialistinen minä saa mielihyvää, kun saa ottaa hyllyltä kauniin värisen ja pehmoisen villapaidan, joka tarjoaa lämpöisen sylinsä syksyn tuulten tuiverruksen suojaksi. Ja ne kivat asusteet hattuineen ja käsineineen... 
Semmoinen, oikeastaan vähän huvittavakin asia tuli mieleen, kun on kuunnellut ihmisten kommentteja ja ajatuksia syksyyn liittyen. Kesällä jos uskaltaudut ilmaisemaan tyytymättömyyttä, niin jotkut ihmettelevät, että kuinka voi olla negatiivinen tai vähän alakuloinen, kun on niin nättiä ja lämmintä ja kaikkea. Mutta syksyn tullessa kyseiset tuntemukset ovat taas ihan "sallittuja". En tarkoita, että syksyllä pitää antautua ahdistuksen, alakuloisuuden ja valituksen vietäviksi. Syksyllä vaan tuntuu, että sitä lohduttavaa olkapäätä tarjotaan helpommin.

Itselläni osui lomapätkä juuri nyt syyskuulle ja olen saanut fiilistellä sen erilaisia olomuotoja. Aurinkoisia päiviä, jolloin auringon säteet tuntuvat antavan viimeiset voimansa ennen talvea lämmittääkseen rantakalliolla merellisestä maisevasta nauttivaa kulkijaa. Pilvisestä ja hieman tuulisesta kelistä, jolloin kauppatorin espanjalaishenkinen koju houkutteli lämpimälle kaakaolle. Ja tämä aamu tarjosi reipasta sateen ropinaa ikkunalaseihin ja mikäpä sen tunnelmallisempi ympäristö joogaharjoitukselle. Juuri nyt kirjoittelun ohessa katselen kadulla tuulen pyörityksessä tanssivia keltaisia puista pudonneita lehtiä, taustalla soi Norah Jones ja vieressä luo lämpöistä tunnelmaa mieto sitruksen tuoksuinen kynttilä. Miellyttävän rauhallista! Elämän eliksiiriä löytyy siis kyllä myös syksyllä :) Olettekos huomanneet, miten ihanaisen värisiä ovat juurekset, porkkanat ja punajuuret, ja miten hyvä tuoksu niistä lähtee kun ne valmistuvat uunissa? Entäpä saako huulillesi hymyn vallaton koira, joka suorastaan kiipeää nahoistaan päästessään rapistelemaan lehtikasoihin? Ja muuten, jos rauhallisempi löhöily sohvan nurkassa ei ole ominta itseäsi niin ainahan voit lähteä kokeilemaan jotakin uutta harrastusta, vaikkapa tankotanssia, niin kuin allekirjoittanut teki. Mutta siitä lisää toisella kerralla :) Huomaatkos, tässä tarjotaan sinullekin mahdollista kääntää uusi puhdas sivu ja värittää se mieleksi!

Tähän olisi kiva laittaa kuva sellaisista mansikanpunaisista kumisaappaista ja sateenvarjosta, mutta valitettavasti kyseisiä objekteja en omista :) Siispä tässä Ruissalossa kauniina syksyisenä päivänä napsaistu selfie.

Mahtavaa viikonloppua Sinulle!

Matkalla muutokseen...

Oma elämä on noin niin kuin kokonaisuudessaan varsin jees. Mukavaa ja kivaa. On kuitenkin osa-alueita, joiden osalta kiukkusuoni pullistelee sillon tällöin ja ahdistuttaa ja huokailuttaa. Uskoisin, tai ei, TIEDÄN, että syynä ovat omat toimintatavat ja käyttäytyminen. Miten reagoin, mitä teen tai jätän tekemättä, miten viestin... Pitäisi siis ihan oikeasti tehdä asialle jotakin eikä vain todeta ja tuumailla sitä omassa päässään.

Olen pohdiskellut, että miksi se muuttuminen on sitten niin vaikeaa? Tahtoa ja innostusta löytyy, motivaation pitäisi olla kohdillaan ja jaksamisenkaan suhteen ei ole valittamista. Silti huomaan kuitenkin jatkuvasti toistavani samoja tylsiä toimintamalleja ja käyttäytymistä. Kun sitten oikein tietoisesti tarkkailen toimintaani ja päätän, että nyt teen eri tavoin kuin ennen niin HUPS, en sitten uskallakaan. Sepä se! Syynä omalla kohdallani nakertaa pienen pieni pelonpoikanen. Ihmisten osalta pettymyksiä kokeneena pitäisi uskaltaa luottaa, itsenäisenä omista asioistaan huolehtivana pitäisi osata heittäytyä välillä toisten hoidettavaksi... Ja sitten kun sen ja sen työ on sellaista, niin mitäköhän ne ajattelee, jos teen näin...Ja pitäisiköhän tässä vaiheessa olla tuollaisessa elämäntilanteessa ja onkohan se nyt sopivaa edes toimia toisin...Hyväksytäänköhän minut...

Voihan kiukku! Moiset jutut ja ajatukset ovat päässeet mellastamaan mielen syövereissä ja tekemään tepposiaan pään sisuksissa ja saaneet käyttäytymään ja toimimaan itselle epäsuotuisalla tavalla. Luulenpa, että tavallaan nuo mainitut asiat ovat olleet jollain lailla ”hyviä syitä” olla muuttumatta. Sitten jos jokin menee pieleen, niin onpahan olemassa jotain mihin vedota.

Muutoksen tekeminen tarkoittaa mielestäni sitä, että minun pitää ottaa vastuu omasta elämästä. Siihen kuuluu, että uskallan luopua tutuista kaavoista ja toimintamalleista. Ja uskomuksista, millainen minun pitäisi jonkun/joidenkin mukaan olla. Minun pitää antaa anteeksi vanhat kaunat, niiden ajatteluhan ei satuta kuin minua itseäni. Minun pitää kerätä rohkeutta  irrottaa ote vanhasta ja kurkistaa tuntemattomaan. Muutoshan on aivan uusi mahdollisuus; edessä on täysin puhdas sivu, jota voi alkaa piirtää ja värittää mieleiseksi. Tässä tarvitaan myös ripaus sitä lapsenmielisyyttä; uteliaisuutta ja innostusta tutkia maailmaa ja ei niin haudanvakavasti :)

Matkalla muutokseen kuuluu nauttiminen, kompastelu, nouseminen pystyyn ja fiilistely... Se on aivan varmasti yksi elämän jännittävimmistä ja ikimuistoisimmista reissuista! :)

Muutoksia ei tapahdu vain kirjoja lukemalla, mutta itselläni ne ovat toimineet hyvinä herättäjinä. Rauhallinen aamu mökillä järven rannalla laiturin nokassa, seurana pari sorsaa ja mieltä herättävä kirjanen.