Ei eilen, ei huomenna vaan tässä ja nyt

”Miksi en sanonut viime viikolla asiasta ihan suoraan? Aivan mahtavaa, reissuun on enää kuukausi!” Alkuviikolla salilla jossakin jalkakyykkyjen ja maastavetojen välimaastossa yllätin taas itseni, tai pikemminkin ajatukseni, harhailemasta; kelailemassa menneitä ja funtsimassa tulevaa. Siinä treenin ja asioiden pyörittelyn ohessa myös vastailin tehokkaasti ystävän laittamaan viestiin ja pistin kalenterin muistiin hoidettavia asioita. Ja tämä sama toistuu katsellessani tv-ohjelmia ja mennessäni nukkumaan ja herätessäni ja ja ja…

Ravintovalmennukseen ilmoittautumisen syynä oli lähteä selvittämään oikeaa tietä vatsan hyvinvoinnin parantamiseksi. Tiedossa oli myös, että työtä pitää tehdä muillakin elämänalueiden saroilla. Siispä kun tämän viikon teemaksi valmennuksessa kerrottiin kehon ja mielen huolto, olin enemmän kuin ilahtunut. Niinhän se menee, että kun kroppaa kiristelee, niin vaikuttaa se pääkopassa ja sama toisinpäin. Siinä ei pelkät leseet ja hiutaleet auta, jos vatsan myllerrystä aiheuttaa osaamattomuus rauhoittua.

Ryhmässä aloiteltiin keskustelua kehonhuollosta ja eri keinoista; venyttelyä, lepoa, hierontaa, foam roller (se hauska vaahtomuovirulla, jolla, no, rullaillaan kehoa). Ohjaaja myös antoi ohjeita koskien niin venyttelyä kuin foam rollerin käyttöä. Tässä postauksessa päätin keskittyä yhteen, omalta osaltani tällä hetkellä tärkeimpään kehon huoltamisen keinoon, nimittäin mielen hyvinvointiin.

Olen tehokas treenatessani, mutta olen myös tehokas pyörittämään päässäni sataa ja yhtä tuhatta ajatusta. Olivat päässä viilettävät ajatukset sitten positiivis- tai negatiivissävytteisiä, on lopputuloksena melkoinen Linnanmäki. Lisäksi tunnustan kuuluvani myös siihen ryhmään, joka esimerkiksi tv:tä katsellessa samanaikaisesti surffailee internetin informaatioviidakossa, levittelee pyykkejä kuivumaan ja puuhastelee kaikenlaista pientä. Miksi on niin vaikeaa keskittyä juuri hetkeen nyt, tässä?

Töissä ollessa pidän itsestään selvänä, että keskityn hoitamaan yhtä tai kahta asiaa, mutta ajatukset eivät muuten harhaile. Pistää miettimään, enkö sitten pidä läsnäolemista yhtä tärkeänä ”vain” kotona tv:tä katsellessani. Töissä keskittyminen ja tehtävän hoitaminen huomioidaan taloudellisesti, mutta eikö yhtä tärkeää ole hengähtää ja antaa mielen pysähtyä siihen yhteen asiaan myös kotioloissa. Jos ajatukset myllertävät, eikä mieltä saa rauhoitettua, ei kehokaan voi hyvin. Ei ainakaan minulla.

Ruoka-asioihin perehtyminen on jo opettanut tunnustelemaan hetkessä elämistä. Lounasta tehdessä sitä keskittyy valitsemaan itselle sopivat raaka-aineet ja samalla nauttii ruoan laiton lomassa tulevista tuoksuista ja kauniista kattauksesta lautasella sekä tietysti herkullisesta mausta. Samaa läsnäoloa pitäisi nyt opetella toteuttamaan muissakin tilanteissa. Mietipä; olet väsynyt tehokkaasta päivästä, joten mikäpä sen parempi tunne kuin kääriytyä lämpöisen peiton alle pehmeään vuoteeseen ja vain nauttia olemisesta ja tuntea jokaisen lihaksen rentoutuvan :)

Siinä, että muistelee jo tapahtuneita kivoja juttuja tai haaveilemalla tulevaa, ei ole mitään pahaa. Mutta mielestäni pitää osata myös pysähtyä ja pysäyttää se päässä laukkaavien ajatusten massa. Itse pyrin nyt tästä hetkestä alkaen hoitamaan mieltä ja sitä kehoa fiilistelemällä ja elämällä hetkessä. Töistä kotiin kävellessä keskityn nuuskuttelemaan kevään tuoksua ja nauttimaan raikkaasta toimistopölyt pääkopasta tuulettavasta tuulen henkäyksestä.

Läsnäolemisen opetteluun asetin nyt myös itselleni pari haastetta: 

Ensimmäiseksi pistetään stoppi arki-iltaisin tietokoneella surfaamiselle kello 22.00 jälkeen. Toiseksi haastan itseni olemaan jokainen päivä 10 minuuttia tekemättä tai ajattelematta mitään. Ja niin minä kuin minut hyvin tuntevat tietävät, että näiden eteen saan tehdä töitä :) Lähdetkö mukaan haasteeseen?

Ihana aamu mökillä Saimaan rannalla. Ainoina ääninä lintujen laulu ja veden liplatus laiturin alla. Parhautta!