Kiitos vuodelle 2015 ja lämpimästi tervetuloa vuosi 2016!

Vuodenvaihteen lähestyminen saa allekirjoittaneen usein hieman mietteliääksi. Sitä tulee kelailtua menneitä tapahtumia, peilailtua hetkeä tässä ja nyt sekä pohdittua tulevaa. Mielen syövereistä putkahtelee niitä vielä toteutumattomaksi jääneitä juttuja, maaliin osuneita napakymppejä, meneillään olevia ja tulevia projekteja, tavoitteita, haaveita, toiveita ja unelmia. Mieli on ristiriitainen; sitä kokee hieman haikeutta yhden ajan loppumisesta ja samalla syvää helpotusta, koska jollakin tasolla sitä tuntee itsensä väsyneeksi vuoden ponnisteluista ja tohinoista.
Uuden tulevan vuoden kohdalla kääntyy täysin uusi puhdas sivu, jota on mahdollisuus kuvittaa ja värittää mieleiseksi ja samalla vanha painolasti tuntuu putoavan harteilta. Vaikka elämään mahtuu epäselviä juttuja, on maailma avoin ja täynnä uskomaton määrä uusia mahdollisuuksia. Jännittävää ja kivaa! :)

Perinteisesti uuteen vuoteenhan kuuluu lupausten tekeminen. Itse päätin nyt koota asioita, joista vuonna 2015 saan olla kiitollinen. 

Minulla on onni olla terve. Asia jota ei aina edes rahalla saa. Perheeseeni kuuluvat supermahtavat vanhemmat, joiden seurassa on mukava viettää aikaa lapsuuden kodissa joulun ajasta nauttien tai mökkimaisemissa Saimaan järvimaisemaa ihastellen. Elämääni rikastuttavat kallisarvoiset ystävät ja minulla on ollut ilo tutustua uusiin mukaviin ja mielenkiintoisiin tuttavuuksiin. 
Minulla koti, joka on entistä ehompi putkiremontin jäljiltä ja missä saan päästää luovuuteni valloilleen sisustusharrastuksen parissa.
Minulla on työ, jossa voin hyödyntää taitojani ja tuntea itseni tuottavaksi ja tarpeelliseksi.
Minulla on mahdollisuus matkustella; nähdä uusia maita ja ihmisiä erilaisista kulttuureista ja kokea kaikki tämä sekoituksena ääniä, tuoksuja ja makuja. 
Pystyn, voin ja saan juosta itseni hengästykseen asti lenkkipoluilla, tuntea suloisen lihaskivun rankan salitreenin jäljiltä ja elää onnistumisen elämyksiä uusien lajien parissa. 

Henkisellä puolella on kasvua tullut taas ripauksen verran lisää. Uskallan puhua asioista suoremmin. Minulla on hitusen verran enemmän rohkeutta tarttua uusiin juttuihin. Olen huomannut, että osaan aidosti iloita enemmän toisen onnistumisesta kuin ennen, kateudessa piehtaroimisen sijaan. Olen oppinut hieman jarruttamaan, välillä jopa pysähtymään ja elämään hetkeä tässä ja nyt. Ja mikä parasta; nauttimaan siitä :) Olen myös kehittänyt anteeksiannon jaloa taitoa. Jo vanhat, mutta silti jollakin lailla mieltä hiertäneet asiat ja ihmiset niiden takana saavat nyt mielen lokerikkojen siivouksen myötä väistyä tieltä, jotta vapautuu tilaa niille kivoille jutuille, mitkä ovat ehkä jopa jääneet huomaamatta.
Näin ollen toivon olevani hieman parempi tyyppi, niin tyttärenä, ystävänä, työntekijänä ja tietenkin kohtelevani itseäni myös paremmin.

Lista on ihan mieletön! Yhden asian muistaminen tuo taas yhden toisen asian lisää. Kiva puhelu ystävän kanssa, tuntemattoman ihmisen ystävällinen ele, kauniit sanat, mukavat yllätykset... Aineetonta ja aineellista. Kaikki eri tavalla arvokkaita.

Ned Washingtonin sanoittaman kappaleen ”When You Wish Upon a Star” (monille kappale tuttu joulun suosikkiohjelmasta Samu-Sirkan joulutervehdys) sanoja lainakseni aivan mahtavaa Uutta Vuotta 2016 Kaikille! :)

"When you wish upon a star
Makes no difference who you are
Anything your heart desires
Will come to you

If your heart is in your dreams
No request is too extreme
When you wish upon a star
As dreamers do"

Joulun aikaa, Joulun taikaa...

En kuulunut mielestäni niin sanottuihin jouluihmisiin vielä kolme neljä vuotta sitten. Joulu oli silloinkin ihan kiva juttu, mutta en saanut mitään erityisiä fiiliksiä kaikenlaisesta siihen kuuluvasta. Edelleenkään en lukeudu niihin, jotka aloittavat lahjahankinnat jo syyskuussa, lahjoja kun tulee muutenkin hankittua todella harvalle. Tosin lahjojen ostaminen muille on todella hauskaa ja saa vatsanpohjan kutisemaan, kun uskoo lahjan ilahduttavan saajaa :) En myöskään stressaa putipuhtoisesta kodista, ruoasta ja lähettämättömistä joulukorteista, vaikka viimeisiksi mainitut ilahduttavat niitä itse saatuani (lämpöisimmät kiitokset lähettäjille!). Miksi sitten kuitenkin nykyään pidän itseäni enemmän jouluihmisenä?

Luulen, että olen tainnut löytää itsestäni sen sisäisen lapsen. Koko joulun ajassa on jotakin taianomaista, sellaista että mitä tahansa jännittävää ja kivaa voi tapahtua, taikasauvan heilautuksesta. Ihmiset kulkevat hymy kasvoilla tai ehkäpä se olen minä, joka hymyilee ja jonka hymyyn vastataan :) Hypistelen haltioituneena Stockmannilla kauniita koristeita. Kotona on ihana sytytellä tuikkuja, kääriytyä lämpöiseen vilttiin ja nauttia glögin tuoksusta ja mausta. Joululauluista sen verran, että häpeäkseni tunnustan että suomalaisista joululauluista harva kuuluu suosikkilistalle, mutta Bing Crosbyn It's Beginning To Look Like Christmas pistää kyllä tunnelmoimaan ja hyräilemään mukana. 

Viime vuonna joulu muodostui yhdistelmästä itsekseen oloa ja ystävien luona illanviettoa. Oli muuten yksi ikimuistoisemmista jouluista! Ystäväni Jessican kanssa käytiin aaton aattona tekemässä jouluostoksia ja sytyttämässä kynttilä muistolehtoon poisnukkuneiden rakkaiden muistoksi. Illalla loi erityistä tunnelmaa vierailu sisustustavaroita myyvässä Loviisan Aitassa. Ihanan vanhat rakennukset tunnelma valaistuksessa taustalla pimenevä ilta ja lumivalkoinen hanki. Aatto aamuna heräsin jo aikasin. Mikä sinä onkaan ettei osaa nukkua? Riisipuuro valmistui hiutaleista, mutta maistui hyvälle. Agendalle kului tietenkin nyt Turussa asuessa joulurauhan julistuksen seuraaminen aivan pääkallopaikalla. Aattoilta meni Jessican ja hänen perheenjäsentensä seurassa. Miten sainkaan lämpöisen vastanoton ja muutenkin ilta ruoan ja seurapelien ja naurun siivittämänä sujahti aivan liian nopeasti. Mainion seuran jälkeen oli mukava tallustella lumi kenkien alla narskuen hämärässä illassa omaan kotiin, missä odotti kauniisti koristeltu valkoinen kuusi (Ooh! Vihdoinkin toteutettu hassu toivehankinta) ja kuusen alla maailman kaunein paketti rakkaalta avopuolisolta :) Kun joulun toivotukset perheen ja oman puoliskon kanssa oli puhelimessa vaihdettu, oli taivaallista avata suklaarasia ja käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan romanttista elokuvaa. Yksinkertaista mutta mielestäni ylellisen täydellistä!

Tänä jouluna on vuorossa uudet kujeet. Bussin pyörät suuntaavat jouluksi vanhempien luokse kotopuoleen Lappeenrantaan. On aivan superkivaa nähdä lapsuudenystävä Sanna sekä suloinen kummityttö, jonka kanssa olen suunnitellut pientä puuhaa askartelun parissa. Saas nähdä, miten itsellä kestää näpeissä neulat ja langat ja liimaputelit :) Lumista talvimaisemaa ei tässä vaiheessa voi luvata, mutta kun ympärillä on rakkaita ihmisiä, äidin leipomia herrasväen pikkuleipiä ja aatto aamuna televisiosta tuleva Lumiukko, on joulufiiliksen loihtiminen kiinni omasta mielestä, kekseliäisyydestä ja mielikuvituksesta. W. Clement Stone on sanonut: "Minkä mieli kykenee kuvittelemaan,
sen se kykenee myös saavuttamaan. "

Rauhallista, iloista ja taianomaista Joulua Kaikille! :)

Epäonnistumisen kautta oivalluksiin

Tiedättehän sen tunteen, kun olet panostanut, satsannut, tehnyt todella kaikkesi asian eteen?  Kyseessä voi olla tentti, uuden asunnon tarjouksen läpimeno, urheilukilpailu, uuden työn hankinta, reissu.... ja sitten KRÄSH! Homma vaan menee pieleen ja mielen valtaa suunnaton pettymys. Se harmituksen tunne syöksyy kehon jokaiseen soluun ja tunkeutuu sielun sopukoihin ja saa olon kiukkuiseksi, turhautuneeksi ja surulliseksi. Tekee mieli kirkua, parkua ja lopulta kaivautua sohvan nurkkaan peiton alle piiloon pahaa maailmaa.

Pitkästä pitkästä aikaa tämä ei-toivottu vieras päätti ilmoittaa olemassaolostaan. Kyseessä ei siis ollut pieni mutka matkassa vaan kunnon törmäys seinään ja seurauksena suuri epäonnistumisen tunne sai aikaan koko tunnekirjon läpikäymisen ja lopulta tuntemaan itseni valtavan pieneksi ja uupuneeksi. Asia oli siis suoraan sanottuna elämää suurempi ja maailman kaatava... tai siltä se ainakin sillä hetkellä tuntui.

Olen jo oppinut, että väkisin pakottamalla ei mitään saa aikaiseksi. Ei edes mielen kääntämistä positiiviseksi. Siispä annoin itselleni luvan vuodattaa kyyneliä ja piehtaroida kaikessa kurjuudessa ja surkeudessa. Ympäröivällä maailmalla tuntuu vaan olevan jännä tapa puuttua asioihin. Se keskeyttää säälimishetken koputtamalla vaivihkaa olkapäälle ja muistuttelee illan tankotanssitunnista.. joka muuten sai ajatukset tunnin ajaksi täysin muualle. Se näyttäytyy hymyilevinä kasvoina kassan takana ja toivottaa mukavaa iltaa. Se ilmestyy kotiovella vastaan tulvivana vastavalmistetun ruoan tuoksuna ja huomaat tarvitsevasikin hieman energiaa. Se muistuttaa puhelimen pirinänä ja kyselee kuulumisia ja vajaan tunnin keskustelun päätteeksi huomaat pientä hymyn pilkettä silmäkulmassa. Illan päätteeksi se vielä ottaa kainaloon ja silittää ja kertoo, ettet ole yksin.

Mieli ei tietenkään muutu hetkessä niin vain sormia napsauttamalla ja päättämällä, että kaikki onkin tästä vaan tosi fantsua ja hiphei hurraa ja superia. Eikä sen tarvitsekaan mennä niin. Pienten asioiden huomaaminen tuntuu kuitenkin keräävän lisää niitä pieniä asioita. Juuri niitä kivoja ja ihania juttuja. Sitä vaan jaksaa ihmetellä, että kun mieltä saa edes hieman iloisemmalle taajuudelle, niin se harmaa ei näytä vaan tylsältä harmaalta massalta vaan joukossa alkaa näkyä sävyjä ja jo ripaus väriäkin.

Vaikka omassa pienessä maailmassa onkin yksi epäselvä palanen ja tuntuu, että olen taas polun alussa, on alkava matka mahdollisuuksia täynnä. Pitää vain uskoa, että koska tähänkin asti ovat asiat loksahdelleet paikoilleen, niin näin tulee käymään jatkossakin. Siihen asti pitää heittäytyä nauttimaan reissusta ja poimimaan niitä mieltä energisoivia juttuja :)

Niin, ja mitä tulee siihen maailman kaatumiseen... Ei se Asterixista tuttu Gallialaisten suuri pelko taivaan putoamisesta niskaan käynyt toteen :) Sitä (jopa tahtomattaan) taasen ymmärsi ne monet elämässä ei lähes melkein, vaan täysin mallillaan olevat asiat. Juuri nyt mieltä muuten kutittelee äsken jouluksi varatut liput, koska se tarkoittaa reissua vanhempien, hyvän ystävän ja kummitytön luokse :)

Toivoa, lohtua, uskallusta, rohkeutta... Ja ehkä ripaus niitä vaaleanpunaisia unelmia :)