Pitää, tarvitsee, täytyy, on pakko.... Vai onko sittenkään?

Arvatkaapas, mikä on aivan mahtavaa? Kun mielen valtaa fiilis, ettei  ole pakko tehdä yhtään mitään juuri nyt. Ei pidä, ei tarvitse, ei täydy. Tällaisella ikisuorittamiseen taipuvaisella tyypillä asian huomaaminen, oppiminen ja omaksuminen vaatii opettelua – myös lomaillessa :)

Olen huomannut, että arkisin sitä vaan tekee juttuja, kun ne ikäänkuin kuuluvat päiväjärjestykseen, jonkinlaiseen sisäiseen kalenteriin ilman että niitä varsinaiseen fyysiseen sellaiseen erikseen kirjaa. Töiden lisäksi on pyykkäystä, siivousta, kenkien vientiä suutarille, se yksi kirja tartteisi lukaista ja sitten treenit ja ehkäpä jonkun uuden liikuntamuodon ottaminen ohjelmaan, uusi paita pitäisi löytää ja sitten vielä miettiä olohuoneen uutta sisustusta.... Eipä ihme, että jo pelkkä asioiden listaaminen mielessä saa puuh-reaktion aikaiseksi. Lomaillessa oma pää on ollut taipuvainen ajattelemaan, että nythän sitä on aikaa puuhastella asioita, myös niitä tekemättä jääneitä rästihommia.

Kun sitä sitten uskaltautuu irrottamaan otteensa kaikenlaisista to do-listoista ja antaa niin kropan kuin mielenkin relata, sitä oikein huomaa kuinka pakko-moodista poistumisen tuntee koko kehossa. Kiristyksen tunne katoaa päästä ja kasvoista ja muukin kroppa tuntuu rennommalta. On helpompi hengittää. Aikas ihanaa :)

Hauskan koko tilanteesta tekee mielestäni se, että yht’äkkiä asiat jotka ovat tuntuneet pakolta tai jollakin lailla epämiellyttäviltä, alkavat näyttää positiivisemmilta. Esimerkiksi se vaatekaappi, jonka siivoamista olen vältellyt ja kartellut, alkaakin vetää puoleensa. Mitäköhän kaikkea kivaa siellä oikein olikaan? Velvollisuuden tunnosta ja tottumuksesta suoritettu treeni alkaa kulkea rennommin ja siitä alkaa taas nauttia uudella tavalla. Kun pitää ja on pakko, ei kiinnosta ja kun asiasta tehdään niin sanotusti vapaaehtoinen, niin se muuttuukin houkuttelevammaksi. Jännä juttu!

Miksi se on sitten niin vaikeaa päästää itsensä vapaalle? Kyllähän sopiva paine toki pitää ainakin minut hyvällä tavalla liikkeessä ja valppaana ja antaa tarvittavaa adrenaliinia. Mutta säännöllinen ”aivot ja kroppa narikkaan-päivä” tekee hyvää niin keholle kuin mielelle ja lataa pattereita. Kyllähän sitä tarvitaan palautumista treeneistä, miksei myös jatkuvasta pitää- ja on pakko- ajattelusta :)

 Aamulenkki maistui loma-aamusella ja ihan ilman pakon tunnetta. Ja miten hauska satukirjamainen lampi löytyi sen ihan tavallisen lenkkipolun varrelta :)