Kävin
lomailemassa Lappeenrannassa vanhempieni luona ja samaisella paikkakunnalla
asusteleva hyvä ystäväni ehdotti minulle melontaretkeä. Asiaa oli jo ideoitu
alkukesästä ja koska laji oli minulle täysin uusi, niin toki kiinnostuin. Eikun
siis tuumasta toimeen.
Melontapaikan lähtöpisteessä oli mieli utelias ja innostunut sekä kieltämättä pieni jännitys
kipristeli vatsanpohjassa. Entä jos kaadun....? En ole siis mikään
uimamaisteri. Uintisuoritukset hoidetaan tehokkaan "Kermitmäisesti" (jos tiedät
sen hassun hahmon Muppet-showsta) sammakkotyylillä. Entä jos veneilijät eivät
näe meikäläistä pikkuruisessa kajakissa....? Entä jos ja entä jos...? No mutta.
Alkuun sain opastuksen miten kaikki kamppeet pistetään päälle eli ensin aukkopeite
vedetään lähes kainaloihin asti ja sitten vielä se kaikkien vesilläliikkujien
turvavaruste eli pelastusliivi. Minulle näytettiin miten kajakkiin asetutaan,
miten jalat pidetään ja tietenkin melontatekniikka. Yksi parhaista neuvoista
oli varmasti se, että pysy rauhallisena mitä ikinä tapahtuukin.
Siispä
matkaan. Kajakkiin meno onnistui ilman kellahtamista ja kun peite oli
kiinnitetty niin eikun homma alkuun.... ja haltuun. Tai niin ainakin oli
tarkoitus :) Melan käsittely olikin alussa näin ensikertaiselle ihmeen haasteellista. Vaikka
soutuvene on tuttu kapistus, ei tässä se airo eli mela toiminut ihan samalla
tavoin. Toisella kädellä tukevampi ote ja toisella taas rennompi, että varsi
pääsee pyörähtämään. Helppoa kuin heinänteko.... No ei ihan :) Hieman lisää opastusta ja
päästiinhän sitä liikkeelle. Muut kokeneemmat painelivat edellä ja minä
hihitellen ja hieman kauhunsekaisin tuntein kauhoin perässä – toki opastajan meloessa seurana.
Alussa
ajatus oli kyllä täysin keskittynyt siihen, että sai kajakin kulkemaan
tasaisesti ilman kiemurtelua. Ei siis kyllä mahtunut mieleen muut minkäänlaiset
valtakunnan murheet tai huolet :) Uuden lajin etuja! Yllätyksekseni ja helpotuksekseni
kulkupeli ei ollut lainkaan niin kiikkerä kuin olin kuvitellut eli vaikka
Saimaan vesistössä ohiajavista veneistä tuli omasta mielestäni välillä ihan
kohtalaisia aaltoja, ei kajakki alkukauhistuksesta huolimatta keikahtanut vaan
keikkui aaltojen mukana. Ystävälleni ja opastajalle kyllä täydet pisteet siitä,
että hän jutusteli minulle niitä näitä ja ohjeisti aina sivumennen ja sai
kankeaa hiilihankokroppaa ja jännittynyttä mieltä rentoutumaan mukavasti.
Melontaretki
suuntautui saareen jossa nautimme auringosta ja osa porukasta virkistäytyi uimalla raikkaissa vesissä. Ensimmäinen voittajafiilis tuli, kun rantauduimme. Jee!
Sain kuin sainkin itseni välipisteeseen alkuräpiköinnistä huolimatta :)
Pienen
lepohetken jälkeen jatkoimme matkaa suuntaamalla välietappimme saaren ympäri ja
sitten takaisin kohti lähtöpistettä. Nyt homma alkoi jo sujua. Muistin jo
hengittää, melan liike alkoi kulkea sieltä mistä piti ja pystyin myös
rentoutumaan niin, että sain nautittua maisemista. Auringon säteet leikkivät
pikkuruisilla aalloilla, saaret vihreinä puineen ja auringonottoon
houkuttelevine kallioineen, laavut... Mitä terapiaa aivoille! Aivan parhautta!
Tässä on
varmasti laji, joka toimii. Melontaa voi harrastaa vauhdikkaammin tai sitten
hieman kevyemmin kaverin kanssa samalla kuulumisia vaihtaen. Kroppa saa
joka tapauksessa liikuntaa. Allekirjoittaneella oli yläkroppa ja hassua kyllä,
myös alakroppa käsitellyn oloinen. Ja vaikka lajia enemmän harrastaneen ei ehkä
niin tarvitse keskittyä tekniikkaan, varsinkaan suotuisissa olosuhteissa, saa
mieli aivan varmasti kaipaamaa breikkiä niin työ kuin muistakin mieltä
vaivaamista asioista, kun saa nauttia kivoista maisemista. Suosittelen! :)
Lappeenranassa
asustelevat tai siellä vierailevat voivat kysellä lisätietoja:
Drakkar
melonta- ja pyöräilypalvelut
040
551 6996, drakkarsport@gmail.com
Kesäkaudella
(kesä-elokuu) Drakkarin kalustoa voi vuokrata myös Lappeenrannan Hiekkalinnan
matkailuinfosta,
Satamatie
11, 040 572 2224, lappeenranta@gosaimaa.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti