Matkailun tuomia ajatuksia

Matkustaminen avartaa mieltä ja rikastuttaa maailmankuvaa. Reissatessa voi tutustua erilaisiin kulttuureihin, kuulla uusia kieliä ja murteita, maistella ennestään tuntemattomia makuja, nähdä historiallisesti merkittäviä kohteita sekä ylipäätänsä mieleenpainuvia ympäristöjä ja havaita miten ihmiset elävät muualla. Matkakohde voi sijaita lähellä tai kauempana.

Itse palasin viikko sitten reissusta, joka sisälsi tällä kertaa tutustumista Manner-Espanjan rannikkoon. Minulle uusia kohteita. Matkaseurana avopuoliso ja kulkuvälineinä eri kohteiden välillä lentokoneen lisäksi vuokra-auto, joista jälkimmäinen on minulle myös uusi tuttavuus kotimaan ulkopuolella matkusteltaessa. Nyt olisi siis oivallinen tilaisuus kertoa kivoista kohteista ja mitä kaikkea jännää seikkailulla koimme. Mutta ei. Sen sijaan päätinkin ottaa esille erilaisia ajatuksia ja fiiliksiä, mitä reissaaminen omassa mielessä herätteli.

Ensimmäisenä uudessa ympäristössä pisti silmään ihmisten iloisuus ja aito ystävällisyys. Pariin otteeseen täysin tuntematon henkilö pysähtyi ja tarjosi apuaan pyytämättä, kun huomasi kaksi hieman eksyksissä olevaa. Ja mitä auttaja hyötyi tilanteesta? Kiitoksen hymyn kera:) Muutenkin oli mukava seurata ihmisten ystävällistä puheen sorinaa jota säesti silmiin asti ulottuva nauru. Tuollaisessa ympäristössä ei kerta kaikkiaan voi olla saamatta lisää energiaa! Ovatko ihmiset iloisia auringon vuoksi vai voisiko jonkun ystävällisyys poikia lisää ystävällisyyttä, jolloin ketjureaktion tuloksena näkyy kokonaisvaltainen positiivisuus.

Toisen kanssa yhdessä matkustaminen opettaa paljon niin toisesta henkilöstä kuin myös omasta itsestä. Kun takana on hieman vajaauninen yö, selkä on jumissa lentokoneessa istumisesta  ja yrityksestä torkkua lentokentän penkillä ja comboon lisätään GPS:n toimimattomuus ja muutama ohiajettu risteys, nähdään ihmisten todelliset luonteet. Tottakai mielipide-eroja syntyy ja väärinkäsityksiä väsyneinä ja ajattelemattomuuksissa sanotuista sanoista, mutta jos näidenkin jälkeen jaksetaan vielä nauraa kippurassa vedet silmissä, niin uskaltaisin väittää että suhde, puhutaan sitten kaveri- tai parisuhteesta, on mukavalla pohjalla. Itse koen tällaisen yhdessä jaetun kokemuksen lisäävän yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä vahvistavan kykyä ymmärtää ja hyväksyä toisen erilaisuus. Matkalla tein sukelluksen omiin sielun sopukoihin ja havaitsin piirteitä, joista en pidä itsestäni lainkaan. Hui kauhistus! Kiinnostavinta tässä on se, että tällainen piirre löytyi kun ärsyyntyi hieman toisen henkilön jostakin ominaisuudesta. Jenny Belitz-Henriksson on Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen- kirjassaan hyvin käsitellyt asiaa mm. pohtimalla, ärsyttääkö toinen ihminen oikeasti vai onko ärsytyksen syynä esim. oma väsymys tai muu elämää häiritsevä asia. Jenny myös herättelee ajatusta, että ehkäpä toisen ihmisen piirre muistuttaa jostakin omasta piirteestä, mistä ei itse pidä. Viisaita sanoja! Itse lisäisin vielä, että ehkäpä itse olen kateellinen toiselle juuri siitä piirteestä, joka minua muka ärsyttää. Mikä minua estää omaksumasta myös kyseistä ominaisuutta? Tässä tarjotaan kasvun mahdollisuutta hopeatarjottimella.

Olen materialistinen ihminen. Myönnän sen nyt hieman häpeän puna poskillani. Tämä matka sai minut ajattelemaan asiaa enemmän kuin aikaisemmin. Kun muistelin paluumatkalla lentokoneessa reissun mukavimpia hetkiä, ei niihin sisältynyt uudet aurinkolasit ja kaupoissa kiertely. Hymyn huulille saivat ihmiset, uudet maisemat ja se mahtava fiilis, tunnelma. Kokonaisvaltainen onnellisuuden tila vallitsi matkatessa tuntemattomia teitä loistavassa seurassa ja istahtaessa merenrantaan katselemaan aaltojen pärskeitä ja nuuskuttelemaan meren suolaista tuoksua. Oih, siinäpä tuliainen! Lopetanko kokonaan shoppailun? Tuskin. Mutta varmasti mietin nyt tarkemmin, tarvitsenko kaikkea näkemääni ja haluamaani materiaa ollakseni onnellinen. Vielä pieni juttu tähän liittyen muistui mieleeni. Joillekin meistä on kovasti tärkeää, että se lasitettu parveke tai piha näyttää tiptop. Yksi hauskoista asioista matkalla oli näkymät pikkuruisista iloisen värisistä parvekkeista, missä pyykit, polkupyörät ja kukkaset elelivät sulassa sovussa keskenään luoden hauskan väriläiskän katumaisemaan. Ei ehkä niin fiiniä, mutta piristävää :)

Matka myös muistutti olemaan kiitollinen asioista, jotka omassa elämässä ovat itsestään selviä; kunnolla toimiva suihku ja vehnäleivonnaisten sijaan voin syödä aamiaiseksi kaurapuuroa. Juu, jälkimmäinen kuulostaa varmasti hassulta :) Reissussa olo kirkasti ja terävöitti aisteja ja sai pohtimaan uudenlaisia juttuja, mitä haluan tarkastella ja toteuttaa. Sanoisin, että löysin itsestäni taas sen lapsenomaisen innostuksen tutkia ja tutustua erilaisiin asioihin ja hullaantua elämään. Ja mainitsen vielä hyvän mielen mahtavan voiman. Kun on hyvä olla, ei arjessa painavat huolet saa hulluja mittasuhteita ja vallitsee tunne siitä, että asiat kyllä järjestyvät.

Pitääkö matkustaa kauas nähdäkseen lähelle?

Serpentiinitietä huristellessa tulla tupsahti jyrkän mutkan takaa tämä ihanainen maisema. Kuva puhukoon puolestaan :)