Ystävyydestä

Oi, olenpa onnekas! Elämääni rikastuttavat monet ystävät ja tuttavuudet :) On niitä, joiden kanssa mennään lenkille tai viinilasilliselle ja jutustellaan kevyesti niitä näitä, ilman sen suurempaa pohdintaa omasta tai toisen elämästä. Sitten on ne, joiden kanssa kaiken tekemisen ohella uskotaan ne sielun sopukoiden tärkeimmät, rakkaimmat ja kivuliaimmatkin jutut, jaetaan hykerryttävät onnen hetket ja kyyneliä nostattavat asiat, ollaan olkapäänä ja saadaan itsekin tukea ja pään silittelyä. Värikkääseen joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Joku on kulkenut matkassa jo metrin mittaisesta tenava-ajasta lähtien, toisesta on kasvanut ystävä monen mutkan ja mäen kautta kulkiessa. Tuo on se tyyppi, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia ja tuettiin toisiamme työpaikalla ja tuon kanssa taas vaihdettiin ensimmäiset jutustelut harrastuksen yhteydessä. Mukaan mahtuu miehiä ja naisia, eri-ikäisiä ja eri ammateissa toimivia. Yhden kanssa tuttavuus kasvoi kaveruudeksi ja ystävyydeksi pikku hiljaa ja toisen kanssa taas sielunkumppanuuden tunsi heti ensi katseesta ja sanasesta. Sitten on vielä niitä, joiden kanssa aiempi tiiviimpi yhteydenpito on muuttunut harvemmaksi silloin tällöin kuulumisten kyselyksi tai olen ehkä kadottanut heidät kokonaan. Näilläkin ihmisillä on mielestäni tärkeä merkitys; universumi on tuonut heidät elämääni tietystä syystä, ehkä antaakseen minulle uutta näkökulmaa asioihin ja kun tehtävä on tehty, on heidät lähetetty jatkamaan matkaa eteenpäin, kenties seuraavan tarvitsijan luo.

Olen viime aikoina pohtinut, mitä on hyvä kaveruus, ystävyys. Omia syviä ystävyyssuhteita analysoidessa, olen huomannut muutamia asioita. Ystävyys ei ole katkennut parisuhteen löytämiseen tai perheen perustamiseen. Ystävyyttä ei ole myöskään katkaissut pidempi ajanjakso, jolloin yhteydenpito on ollut vähäistä. Juttelin ystävän kanssa, jonka kanssa emme olleet olleet tekemisissä lähes vuoteen ja juttu jatkui käytännössä siitä, mihin se oli jäänytkin. Ystävyys ei ole loppunut muuttoon, jolloin kommunikointitavat ovat pitkältä kirjoittelun ja puheluiden varassa. Ystävyys, kaveruus ei ole tyssännyt siihen, että emme ole kaikista asioista samaa mieltä tai että olemme tehneet asioita, mitä ei toinen tekisi. Toiselle on voinut kertoa asioista suoraan, myös sellaisista, mitkä kyseisessä henkilössä harmittavat ja silti se samainen tyyppi on edelleen elämässä. Nykyisiä ystävyyssuhteita yhdistää myös yksi erittäin merkittävä asia; vaikka ystävällä olisi ikäviä uutisia, ei näistä asioista juttelu tunnu ahdistavalta tai omaa elämää kuormittavalta vaan saan hyvän mielen voidakseni olla avuksi. Syy on varmasti se, että molemmat osapuolet antavat yhtä paljon, jolloin ystävyys on hyvässä tasapainossa. Ehkäpä sinullakin on kokemusta henkilöstä, joka on yhteydessä sinuun vain silloin, kun hänellä on ikäviä uutisia. Kyseinen henkilö ei kuitenkaan ole halukas kuulemaan sinun uutisistasi. Tällaisessa tilanteessa kaveruus syö vain energiaa ja itse olen nyt pyrkinyt laskemaan irti tällaisista suhteista. 

Itse koen, että hyvässä ystävyyssuhteessa yhdessä vietetty aika antaa aina jotakin. Se voi olla piristystä, lisää iloa jaetusta onnesta tai toisen onnistumisesta, uusia ajatuksia ja näkökulmia tai vaikkapa neuvo. Aikaa voi viettää kasvotusten tai puhelimessa höpötellen. Voi tehdä tai olla tekemättä mitään. Voi puhua tai olla ihan hiljaa. Hyvän ystävän tunnistaa siitä, että HÄN on olemassa siellä jossakin vaikka ette olisikaan yhdessä juuri nyt.

Mieleeni on jäänyt hyvän ystävän viisas ajatus ystävyydestä. Ystävää ei pitäisi muistaa vain ystävänpäivänä vaan jokaisena hetkenä. Ollaan iloisia ja kiitollisia ystävistämme :)

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua"...paitsi ystäviä..."
Nalle Puh sanoi: "Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät!" 

A.A.Milne