Elämän pieniä iloja :)

Voi pojat! Viimeiset viisi viikkoa on tätä naista riepoteltu sinne sun tänne ja väsymystilat, univaikeudet sekä taistelu erinäköisten tehtävien asioiden ja vuorokauden riittämättömien tuntien sekamelskassa on ollut sitä jokapäiväistä ei niin herkkua. Ja kun soppaan lisätään ärtyneen suoliston oireyhtymän ilmoittelu olemassaolostaan, niin se ilo on välillä kääntynyt tuskan irvistykseen ja kyyneliin.

Tällä ajanjaksolla taisi kuitenkin olla tarkoitus toimia elämän oppituntina ja muistuttaa nauttimaan elämästä nyt. Ei sitten, kun kiireinen työpäivä tai viikko on ohi. Tai sitten kun pyykit on pesty ja ne on viikattu kaappiin. Tai sitten kun tärkeä vastaus yhteen asiaan tai tilanteen parannus toiseen asiaan on tullut. Blogin kirjoittelukin siirtyi ja siirtyi syystä, että sitä odotti jotakin suurta ja mullistavaa tapahtuvaksi. Jotain mikä olisi syy pysähtyä ja niin, nauttia. Hymyillä. Iloita oikein isosti. Vaikka tosiasiassa niitä hymyn aiheita ja pieniä kivoja juttuja mahtui joka päivälle. Tuollaiset asiat vaan jäivät huomaamatta, kun sitä vauhdilla tohotti eteenpäin suomatta pientä silmäystä tai ajatusta ympärilleen ja odotti, odotti, odotti….

Tällä viikolla yhtenä iltana väsymyksen ollessa jäätävä, tarkoitan että tuntui siltä, että pää voisi pudota paikoiltaan, tuntui suloiselta kömpiä vuoteeseen lämpöisen peiton ja tyynyjen hellään huomaan. Silloin huomasin, miten mukavaa oli vaan olla ja fiilistellä sitä tekemättömyyden tunnetta ennen nukahtamista.

Toisena päivänä taas kävellessäni tankotanssitunnille mielen askarrellessa niiden, no minkäpä muiden kuin tehtävälistan lukemattomien asioiden ja huolen tuntemuksia aiheuttaneiden juttujen kimpussa, sain kokea ilahduttavan yllätyksen. Tunti sujui kuin tanssi vain :) Erilaisten pyörähdysten tekninen osuus aukeni kuin yllättäen ja vartalo totteli selvästi paremmin.

Ja eilen treenien jälkeen oli aivan taivaallisen mahtavaa huomata, että vatsaa ei kiristä eikä purista ja etovan olon tilalla on NÄLKÄ! Kookosöljyssä paistetut banaanit vaahterasiirapin ja marjojen kanssa tekivät hyvin kauppansa.

Tiedän jo nyt, että kiire tuskin ihan tästä näin vaan hellittää ja epäselviä, vastausta vailla olevia asioita mahtuu elämän yhteen, jos sun toiseen osa-alueeseen. Yritän kuitenkin taas palauttaa itseni nauttimaan ja elämään hetkessä, vaikka kaikki ei olekaan valmista. Jollei osaa arvostaa elämän pieniä iloiseksi tekeviä asioita, ei kyllä saa suurempaa iloa niistä isommistakaan jutuista. Ja kun sieltä jostakin takavasemmalta pompsahtaakin sitten jotakin vallan mahtavaa, niin sitähän repeää täysin liitoksistaan :)

Viikonlopun alku voisi olla hyvä startti opetella fiilistelemään omaa ainutlaatuista elämää. Viikonloppuna asioilla on tapana pysähtyä, joten vastauksien etsinnässä ja odottelussa voi pitää pientä paussia. Nauti ihanasta aamiaisesta kaikilla aisteilla ja ulkona liikkuessa tunne raikkaan ilman niin kehoa kuin mieltä virkistävä vaikutus.