Joulun aikaa, Joulun taikaa...

En kuulunut mielestäni niin sanottuihin jouluihmisiin vielä kolme neljä vuotta sitten. Joulu oli silloinkin ihan kiva juttu, mutta en saanut mitään erityisiä fiiliksiä kaikenlaisesta siihen kuuluvasta. Edelleenkään en lukeudu niihin, jotka aloittavat lahjahankinnat jo syyskuussa, lahjoja kun tulee muutenkin hankittua todella harvalle. Tosin lahjojen ostaminen muille on todella hauskaa ja saa vatsanpohjan kutisemaan, kun uskoo lahjan ilahduttavan saajaa :) En myöskään stressaa putipuhtoisesta kodista, ruoasta ja lähettämättömistä joulukorteista, vaikka viimeisiksi mainitut ilahduttavat niitä itse saatuani (lämpöisimmät kiitokset lähettäjille!). Miksi sitten kuitenkin nykyään pidän itseäni enemmän jouluihmisenä?

Luulen, että olen tainnut löytää itsestäni sen sisäisen lapsen. Koko joulun ajassa on jotakin taianomaista, sellaista että mitä tahansa jännittävää ja kivaa voi tapahtua, taikasauvan heilautuksesta. Ihmiset kulkevat hymy kasvoilla tai ehkäpä se olen minä, joka hymyilee ja jonka hymyyn vastataan :) Hypistelen haltioituneena Stockmannilla kauniita koristeita. Kotona on ihana sytytellä tuikkuja, kääriytyä lämpöiseen vilttiin ja nauttia glögin tuoksusta ja mausta. Joululauluista sen verran, että häpeäkseni tunnustan että suomalaisista joululauluista harva kuuluu suosikkilistalle, mutta Bing Crosbyn It's Beginning To Look Like Christmas pistää kyllä tunnelmoimaan ja hyräilemään mukana. 

Viime vuonna joulu muodostui yhdistelmästä itsekseen oloa ja ystävien luona illanviettoa. Oli muuten yksi ikimuistoisemmista jouluista! Ystäväni Jessican kanssa käytiin aaton aattona tekemässä jouluostoksia ja sytyttämässä kynttilä muistolehtoon poisnukkuneiden rakkaiden muistoksi. Illalla loi erityistä tunnelmaa vierailu sisustustavaroita myyvässä Loviisan Aitassa. Ihanan vanhat rakennukset tunnelma valaistuksessa taustalla pimenevä ilta ja lumivalkoinen hanki. Aatto aamuna heräsin jo aikasin. Mikä sinä onkaan ettei osaa nukkua? Riisipuuro valmistui hiutaleista, mutta maistui hyvälle. Agendalle kului tietenkin nyt Turussa asuessa joulurauhan julistuksen seuraaminen aivan pääkallopaikalla. Aattoilta meni Jessican ja hänen perheenjäsentensä seurassa. Miten sainkaan lämpöisen vastanoton ja muutenkin ilta ruoan ja seurapelien ja naurun siivittämänä sujahti aivan liian nopeasti. Mainion seuran jälkeen oli mukava tallustella lumi kenkien alla narskuen hämärässä illassa omaan kotiin, missä odotti kauniisti koristeltu valkoinen kuusi (Ooh! Vihdoinkin toteutettu hassu toivehankinta) ja kuusen alla maailman kaunein paketti rakkaalta avopuolisolta :) Kun joulun toivotukset perheen ja oman puoliskon kanssa oli puhelimessa vaihdettu, oli taivaallista avata suklaarasia ja käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan romanttista elokuvaa. Yksinkertaista mutta mielestäni ylellisen täydellistä!

Tänä jouluna on vuorossa uudet kujeet. Bussin pyörät suuntaavat jouluksi vanhempien luokse kotopuoleen Lappeenrantaan. On aivan superkivaa nähdä lapsuudenystävä Sanna sekä suloinen kummityttö, jonka kanssa olen suunnitellut pientä puuhaa askartelun parissa. Saas nähdä, miten itsellä kestää näpeissä neulat ja langat ja liimaputelit :) Lumista talvimaisemaa ei tässä vaiheessa voi luvata, mutta kun ympärillä on rakkaita ihmisiä, äidin leipomia herrasväen pikkuleipiä ja aatto aamuna televisiosta tuleva Lumiukko, on joulufiiliksen loihtiminen kiinni omasta mielestä, kekseliäisyydestä ja mielikuvituksesta. W. Clement Stone on sanonut: "Minkä mieli kykenee kuvittelemaan,
sen se kykenee myös saavuttamaan. "

Rauhallista, iloista ja taianomaista Joulua Kaikille! :)